Putkimiehen tuntihinta: mihin asiakkaan 78 euroa menee

Asiakas lukee tarjouksesta 78 euroa tunnilta ja asentaja nostaa palkkaa 20 euroa tunnilta. Ero on 58 euroa, ja siitä yrittäjälle jää noin kahdeksan. Loput ovat arvonlisäveroa, yleiskuluja ja tunteja, joita kukaan ei laskuta mutta jotka on maksettu.

Alla sama luku puretaan euro kerrallaan, ylhäältä alas. Jokaisella rivillä on peruste, ja jokainen rivi on tarkistettavissa omasta kirjanpidosta.

Ketju asiakkaan hinnasta asentajan palkkaan

Luvut ovat esimerkki, eivät toimialan keskiarvo. Kaksi niistä on kuitenkin julkisia ja samat kaikille: arvonlisäverokanta ja lakisääteiset sivukuluprosentit. Kaksi on omasta kirjanpidosta luettavissa: yleiskulut ja laskutettavien tuntien määrä. Ainoa arvionvarainen luku on kate, ja se on tavoite eikä havainto.

Huomaa myös, mitä taulukossa ei ole: tapaturmavakuutus ja ryhmähenkivakuutus. Ne ovat pakollisia ja rakennusalalla selvästi kalliimpia kuin toimistotyössä, mutta niiden hinta riippuu toimialaluokasta ja vahinkohistoriasta — yhtä lukua koko alalle ei ole, ja se kysytään omalta vakuutusyhtiöltä. Jos ne unohtuvat, ne unohtuvat aina alakanttiin.

Laskutusaste on jakaja, eikä sitä voi lainata naapurilta

Taulukon kohta „1 750 maksettua tuntia jaettuna 1 300 laskutettavalla" on se, joka liikuttaa lukua eniten. Sama vuosikustannus jaettuna 1 750 tunnilla ja 1 300 tunnilla antaa tuntihinnat, joiden välillä on kolmasosa.

Laskutusastetta ei arvata. Se on jakolasku kahdesta luvusta, jotka molemmat ovat tuntikirjanpidossa: kohteelle kirjatut tunnit ja maksetut tunnit. Jos tunteja ei kirjata kohteittain, tätä lukua ei ole olemassa — ja silloin tuntihinta on arvaus, jolla on desimaaleja. Zirkossa tunnit kirjataan puhelimesta kohteelle, joten molemmat luvut ovat valmiina; sitä Zirko ei tiedä, kuinka monta tuntia jäi kirjaamatta, joten laskutusaste on juuri niin tarkka kuin kirjaustapa on.

Se, miten näistä eristä lasketaan tarjoushinta eikä vain tuntihinta, on käyty läpi erikseen: Tarjouslaskenta: mistä tuntihinta ja kate syntyvät.

Tuntihinta tarkistetaan kolmena päivänä vuodessa

Tuntihinta ei ole asetus, joka asetetaan kerran. Se on luku, joka vanhenee kolmesti vuodessa, ja jokaisella kerralla siitä vanhenee eri osa.

5. joulukuuta. Työllisyysrahasto vahvisti vuoden 2026 työttömyysvakuutusmaksut tänä päivänä. Samoihin aikoihin vahvistuvat TyEL-prosentti ja työnantajan sairausvakuutusmaksu. Tässä kohtaa tiedetään, mitä seuraavan vuoden maksettu tunti maksaa — ja tarjouksiin, jotka lähtevät joulukuussa mutta toteutetaan tammikuussa, kuuluu jo uusi luku.

1. tammikuuta. Uudet prosentit tulevat voimaan. Vuonna 2026 muutos ei koske työnantajaa vaan työntekijää: TyEL-maksun ikäryhmäporrastus poistui, ja kaikki maksavat 7,30 prosenttia aiemman 7,15:n ja 8,65:n sijaan. Työnantajan kustannus ei muutu, mutta nettopalkka muuttuu, ja siitä tulee kysymyksiä. Samana päivänä alennettu arvonlisäverokanta laski 14:stä 13,5 prosenttiin — putkiasennuksessa sillä ei ole merkitystä, koska työ on yleisen kannan alaista, mutta laskupohjan verokantaluettelo kannattaa silti katsoa läpi.

Tilinpäätöspäivä. Vasta nyt tiedetään kaksi muuta lukua: kuinka suuret yleiskulut todella olivat ja kuinka monta tuntia oikeasti laskutettiin. Kumpikin on koko vuoden havainto, eikä kumpaakaan voi tietää etukäteen. Tämä on ainoa hetki vuodessa, jona tuntihinnan jakaja on mitattu eikä oletettu.

Kolme päivämäärää, kolme eri osaa samasta luvusta. Yksikään niistä ei ole se päivä, jona kilpailija julkaisi uuden hinnastonsa.

Rakennusalan yrittäjän tuntiveloitus ei ole palkka

Kun asiakas tai kilpailija puhuu tuntihinnasta, hän tarkoittaa usein työntekijän tuntia. Yhden miehen yrityksessä sitä ei ole: siellä myydään yrittäjän omaa tuntia, ja sen on katettava täsmälleen samat erät — yleiskulut, kate ja laskuttamattomat tunnit.

Ero on siinä, että yrittäjän tunnista ei lähde palkkalaskelmaa muistuttamaan. Siksi se on aina se erä, josta tingitään ensimmäisenä, kun tarjousta pitää saada mahtumaan asiakkaan budjettiin. Käytännössä silloin yrittäjä rahoittaa yrityksensä yleiskuluja omasta ajastaan — ja koska yleiskulut juoksevat riippumatta keikoista, tämä ei näy missään ennen kuin vuosi on ohi.

Yksi erä yleiskuluista kannattaa mainita nimeltä, koska se yllättää uuden yrittäjän: tilaajavastuuselvitysten hankkiminen ja ylläpito on työtä, jota tehdään ennen sopimusta eikä sen jälkeen, ja se tehdään myös niistä tarjouksista, jotka hävitään. Mitä tilaaja pyytää ja kuinka usein, on käyty läpi erikseen: Tilaajavastuu rakennusalalla: 9 000 euroa ja kolme kuukautta.

Ja jos tuntihinnan päälle ei vielä tule arvonlisäveroa lainkaan, kyse on toiminimestä liikevaihtorajan alapuolella. Silloin rivi „arvonlisävero 25,5 %" puuttuu taulukosta — ja se puuttuu vain siihen päivään asti, jona raja ylittyy: Toiminimellä laskutus: se lasku, joka ylittää 20 000 euroa.

Kaksi yritystä, sama tuntihinta, eri tulos

Molemmilla on sama 78 euron tuntihinta ja sama 54,12 euron omakustannushinta laskutettavalta tunnilta. Molemmille tulee sama keikka: vuotava hana kerrostalossa, 35 minuuttia työtä, 40 minuuttia ajoa kahteen suuntaan, tarvikkeita ei mene.

Yritys A laskuttaa toteutuneet minuutit ilman muuta: 0,6 tuntia, veroton 37,29 euroa. Kustannusta syntyi 1,25 tunnilta eli 67,65 euroa. Keikka jäi 30,36 euroa tappiolle, ja tappio syntyi ajasta, jota kukaan ei kiistä mutta jota ei myöskään laskuteta.

Yritys B on kirjoittanut kaksi riviä hinnastoonsa: minimiveloitus yksi tunti ja aloitusmaksu 35 euroa, joka kattaa lähdön ja auton. Lasku on veroton 97,15 euroa, kustannus sama 67,65 euroa, ja keikka tuotti 29,50 euroa.

Sama tuntihinta, sama työ, sama kustannus — 60 euron ero yhdessä pienessä keikassa. Kymmenen tällaista kuukaudessa tekee vuodessa 7 200 euroa, eikä yksikään asiakas ole maksanut yhtään enempää tunnista.

Tuntihinta ei ratkaise pienissä keikoissa. Laskutussääntö ratkaisee. Ja se on se osa hinnastoa, jota ei kysytä tarjouspyynnössä eikä vertailla naapurin kanssa.

---

Tilanne 24. syyskuuta 2026. Artikkeli kuvaa hinnan rakennetta ja vuodelle 2026 vahvistettuja maksuprosentteja; se ei ole toimialan hintasuositus eikä korvaa oman kirjanpitäjän tai vakuutusyhtiön laskelmaa. Lakisääteiset sivukulut vahvistetaan vuosittain loppusyksystä seuraavalle kalenterivuodelle, ja tapaturmavakuutuksen hinta määräytyy yrityskohtaisesti — tarkista TyEL-prosentti Eläketurvakeskuksesta ja työttömyysvakuutusmaksu Työllisyysrahastosta ennen kuin päivität hinnastosi vuodenvaihteessa.

Mitä Zirko tekee: minimiveloitus ja aloitusmaksu ovat omia rivejään hinnastossa, joten ne tulevat laskulle ilman että kukaan muistaa ne erikseen, ja kohteelle kirjatut tunnit kertyvät samaan projektiin ostolaskujen kanssa — siitä näkee keikan tuloksen ennen kuin seuraava hinnasto kirjoitetaan. Mitä Zirko ei tee: se ei aseta tuntihintaasi eikä tunne laskutusastettasi. Sivukuluprosentit ovat julkisia, mutta yleiskulusi, katetavoitteesi ja se, kuinka moni tunti jää kirjaamatta, ovat sinun yrityksesi lukuja.